Kerro, kerro kuvastin...- Mirror, mirror on the wall...

Hei ystävät!

Tämä sisustusblogi jäi aikanaan alkutekijöihinsä.  Aika ei riittänyt, ei aina inspiraatiotkaan, joten se kuivui kokoon samantien.  Nyt yritän ehkä varovaisesti avata sitä, saa sitten nähdä onko tällä mitään edellytyksiä elämään kaikkien hienojen, ultramodernien, upeiden sisustusblogien ja sisustajien joukossa!

Tämä peilijuttukin jäi heit kesken ja ilman kuvia.  joten nyt muutamien vuosien takaiset kuvat tähän:

 Jostakin aikanaan tarttui matkaani kaksi käsintehtyä tinaista kynttilälampettia.  Minä olen sekä käsityön että tinan ystävä ja jostakin syystä nämä yksinkertaiset lampetit tuntuivat sopivan meille ja
vanhan kakluunim/takan seuraksi. Näissä ei ollut kuvausaikaan kynttilöitä, kahdestakin syystä.  Sopivia kynttilöitä on vaikea löytää, sillä lampetteihin ei sovi kovinkaan paksut kynttilät ja liian korkeatkin näyttävät omituiselta.  En ollut nähtävästi muutamia vuosia sitten löytänyt kynttilöitä tai sitten poimin ne pois, jotta voisitte nähdä mitä peili näyttää kun sinne katsoo...

 Tuossa ylemmässä kuvassa kuvastuu peiliin ruokailutilamme punaiset seinät ja pieni kulma minun lautaskokoelmastani huoneen seinällä.  Alla olevassa kuvassa taas näkyy suoraan vastakkaiselle seinälle, missä roikkuu eräs minun vanha akvarellini.  Näin siis nämä pikjkupeilit heijastelevat erilaisia asioita, riippuen mistä kulmasta niihin milloinkin vilkaisee.  Kuka tai mikä sitten on se kaunehin, onkin jo ihan toinen juttu, mitä tämä tarina ei sitten kertoilekaan.

Terveisin,

Rosmariini lokerostaan.