DIY Kelim

Hei,  pitkästä aikaa jotain uutta sisustuksestakin.  En edes aina muista laittaa tänne mitään postauksia, vaikka jotain joskus sisustuksen piirissä tapahtuisikin, aika vain menee jossain muussa kuin blogeissa.  Tällä kertaa esim. käsityössä, joka muutama viiko sitten alkoi todellisella käsityön puutteella. Oli pakko saada jotain näperteltävää illoiksi, jolloin ei muuta jaksa kuin löhötä TV:n ääressä.  Jos ohjelma ei ole ihan koko keskittymistä vaativa tai jännittävä, niin kädet mielellään tahtovat tehdä jotain.  Niinpä keräsin kasan jätelankakeriä ja aloin kutomaan.  Ajatuksena laittaa pieni

kelim-tyyppinen tyyny.  

Minulla ei ollut paljon valikoimaa väreissä eikä minkäänlaista suunnitelmaa kuvioistakaan, aloin vain kutoa, ja vaihdoin väriä kun siltä tuntui, väänsin vähän erilaista kudosta, kun kyllästyin edelliseen jne.  Ja tällainen on tulos, ei maailman harmoonisin väreiltään, eikä paras sommitelma kuvioiltaankaan, mutta iloinen piristys sohvan kulmaan, jossa jo ennestään oli samaa ruskeaa ja punaista kuin mitä tyynyyn tuli.   Kudoin siis pitkän leveää kaulahuivia muistuttavan pätkän, taitoin kahtia ja virkkasin kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita yhdellä kuviovärillä reunoihin ja ompelin ne kiinni ja vetoketjun viimeiseen avonaiseen päähän.  Se helpottaa päällisen poisottoa pesuja varten.

    Sohvalla oli jo ennestään yksi kelimtyyny, sen ostin kaksi vuotta sitten New Yorkista, Brooklynin kirppistorilta maktamuistoksi.  Minun tyynyni värit ovat hieman toiset, ja saavat minut itseni ajattelemaan joko Lappia tai Meksikoa, riippuen kumpaa tyynyn sivua katsoo.

Tee se itse - Do it yourself

Hei,

Eräs parhaita ja minulle rakkaita tee se itse esineitä ovat kaksi pikkupöytää, joita käytämme sohvan kahden puolen, lampuille, koristeille, kynttilöille, kahvikupille, mille milloinkin.  Pöydät eivät olleet alunperin pöytiä vaan jalkaosia  arkiston kortistolaatikoille, jotka kerran kauan sitten tulivat huutokaupatuksi eräällä työpaikallani monen muun kaluston lisäksi niitä uusittaessa.  Hinnat olivat
muutamista kruunuista pariin sataseen.  Näistä muistelen maksaneeni noin 10 kruunua yhteensä.
Kortistolaatikot ovat nekin edelleen tallessa, mutta jalkaosat irroitettiin laatikoista. ja niistä päätettiin tehdä pikkupöydät.  Pidän mosaiikista ja laatoista ja haaveilin pöydistä jotka olisivat päällystetty niillä.  Sattumalta näin nämä laatat jossain kaupassa ja heti tuli mieleen, että niistä saisi mukavan kuvion pöytään laittamalla lehti- ja kukkalaatat vuoron perään ympyrän muotoon.  Sopiva lastulevyn pala ostettiin ja sahattiin laattojen mittoihin sopiviksi.  Reunoiksi hankittiin tammilistat, koska ne näyttivät sopivan  sekä lattakuvoiden että jalkaosien väriin. Sitten vain liimattiin laatat pintaan jättäen ympärille pienet raot, joihin sitten siloteltiin ohutta mosaiikki/laatta-sementtiä.  Liiat pyyhittiin pois ja kun kaikki oli  hyvin kuivahtanut pestiin pinta vielä puhtaaksi.  Minusta tulos on aika kaunis ja koristeellinen, ja jos kyllästyy kuvioon, voi aina peittää pöytien pinnat pienillä liinoilla.  Itse olen ollut erittäin tyytyväinen näihin pöytiin ja lisäksi niillä on ihan oma hauska historiansa ja muistuttavat menneistä ajoista:  Minäkin olen aikanani seissyt näiden "pöydänjalkojen" edessä silloin kauan sitten korttilaatikoita selaamassa!

Sattumalta oli omassa pihassa vielä muutamia kukkia ja tämä georginen kukka muistuttaa paljon laatojen kukkia, vaikka luulen kyllä että ne esittävät pioneja.

Alimmassa kuvassa näkyvä lamppu on myös omaa tuotanto varjostinta lukuunottamatta.   Kauan sitten tein sen eräällä keramiikkakurssilla - siihen aikaan oli itämaisuus muodissa ja kuvioiden oli tarkoitus viedä ajatukset jonnekin itään.

Tervehdyksin,

Rosmariini

Kerro, kerro kuvastin...- Mirror, mirror on the wall...

Hei ystävät!

Tämä sisustusblogi jäi aikanaan alkutekijöihinsä.  Aika ei riittänyt, ei aina inspiraatiotkaan, joten se kuivui kokoon samantien.  Nyt yritän ehkä varovaisesti avata sitä, saa sitten nähdä onko tällä mitään edellytyksiä elämään kaikkien hienojen, ultramodernien, upeiden sisustusblogien ja sisustajien joukossa!

Tämä peilijuttukin jäi heit kesken ja ilman kuvia.  joten nyt muutamien vuosien takaiset kuvat tähän:

 Jostakin aikanaan tarttui matkaani kaksi käsintehtyä tinaista kynttilälampettia.  Minä olen sekä käsityön että tinan ystävä ja jostakin syystä nämä yksinkertaiset lampetit tuntuivat sopivan meille ja
vanhan kakluunim/takan seuraksi. Näissä ei ollut kuvausaikaan kynttilöitä, kahdestakin syystä.  Sopivia kynttilöitä on vaikea löytää, sillä lampetteihin ei sovi kovinkaan paksut kynttilät ja liian korkeatkin näyttävät omituiselta.  En ollut nähtävästi muutamia vuosia sitten löytänyt kynttilöitä tai sitten poimin ne pois, jotta voisitte nähdä mitä peili näyttää kun sinne katsoo...

 Tuossa ylemmässä kuvassa kuvastuu peiliin ruokailutilamme punaiset seinät ja pieni kulma minun lautaskokoelmastani huoneen seinällä.  Alla olevassa kuvassa taas näkyy suoraan vastakkaiselle seinälle, missä roikkuu eräs minun vanha akvarellini.  Näin siis nämä pikjkupeilit heijastelevat erilaisia asioita, riippuen mistä kulmasta niihin milloinkin vilkaisee.  Kuka tai mikä sitten on se kaunehin, onkin jo ihan toinen juttu, mitä tämä tarina ei sitten kertoilekaan.

Terveisin,

Rosmariini lokerostaan.

UUSI BLOGI - NEW BLOG - NY BLOGG

Hei vanhat ja uudet blogiystävät! Tervetuloa uuteen blogiini!

Kauhean paljon tapahtuu sisustusrintamalla nykyisin, on niin paljon kaikenlaisia trendejä ja niin ihania sisustuslehtiä ja kuvia, kilpailuja, ja esineitä, ja kun itsekin harrastan sekä kuvaamista, kirpputoreja ja mielelläni myös osallistuisin kilpailuihin, niin totesin, että ehkä minäkin voisin avata erillisen sisustusblogin. En tosin ole mikään himosisustaja enkä suurissa mittoissakaan - otan paljolti huomioon muut perheenjäsenet, enkä halua enkä voi kääntää kotia vähän väliä uusiin muotoihin, eli minun sisustuskuvioni tapahtuvat pienemmissä mittakaavoissa, siitä blogin nimi: Rosmariinin lokero! (Rosmariini's box / Rosmariinis kasse).

Valitettavasti itse sana lokero oli jo käytössä jollakin espanjalaisella blogaajalla (ilman että edes tiedän mitä se siellä voisi tarkoittaa), mutta siitä syystä käytän myös bloginimeäni Rosmariini siinä edessä, jotta näitä lokeroita ei sekoitettaisi toisiinsa.

Olen sisustuskuvaamisen saralla melko vihreä, eli opettelemista tämä tulee olemaan alusta alkaen, mutta toivottavasti jotakin katsomisen arvoista voitte kuitenkin löytää, ainakin silloin tällöin.
Näkemisiin,
Rosmariini